Some - suloista vai suolesta?

Ootteko koskaan itkeny kaupassa? Sekin on nyt tehty! 

Ei hyväntähen miten noloa, ku kyyneleitä alkoi vaan tulla silmistä väkisin.

Oli vähän paha mieli ja sitte se kaikki vaan räjähti kaupassa, 

kaikkien ihmisten joukossa.. ja kun toivot ettei kukaan näe ja kohta kuuluu ihan läheltä että  ”ihana HEKUU, mitä ihmettä ei olla nähty pitkään aikaan ja sinä oot raskaana vähän ihanaa” ja ihana vanha ystävä hyppää kaulaaan, oli kyllä piristys ja PELASTUS kauppareissuun. ❤️ 

Nimittäin en varmaan olis saanu itteäni kerättyä enää kasaan, mutta siis ei mitään vakavaa, elämää vaan ❤️ ja mielipiteistä huolimattakin elämä on niin ihanaa. ❤️ 

Pienet murheet jorpakkoon, sitä vaan on niin saakelin herkkä nyt raskausaikana, että joulukortti tai joku biisikin voi saada itkemään.. 🙈 

Eihän mustakaan kaikki voi tykätä jne, enkä sitä edes oleta, en todellakaan.. 😊 

Tänään tein poikkeuksen hiljaiseen ja nyökyttelevään somekäyttäytymiseeni, 

kirjoitin todella kärkkään kommentin erään facebook-kaverini päivitykseen, jossa suoraan sanottuna ruodittiin tiettyä ihmistyyppiä, koska en vaaaaaaaan jaksa miksi asioista pitää nähdä vaan se oma näkökanta. Ja ylipäätään, miksi aina samat ihmiset monkuu milloin mistäkin. Niin, ja pätee. En voi sietää sitä. 

Oli siis itseltäkin todella typerä veto, mennä sanomaan oma näkökulma ja tuoda mielipiteeni esille, että voiskohan ne asiat esittää hieman nätimmin, kun suolata vaan jotain ihmistyyppiä tai ihmistä, varsinkaan kun ei tiedä mitä kaiken takana on.

Parasta kun keskittyy vaan asioihin joilla on oikeasti merkitystä, asioihin, jotka on itselle tärkeitä, eikä lähde kommentoimaan mitää muuta yhtään mihinkään. 
En varmaan ota enää ikinä kantaa mihinkään mielipiteisiin jonkun toisen ihmisen julkaisuun, kun tulee sitte heti morkkis, kun sen harvan kerran avaan suuni ja sanon mielipiteeni. 
Nyt muistan miksi. Tänään tuliki sitten isolla kauhalla niskaan, kun kirjoitin perään, että toivottavasti et pahoittanut mieltäsi, tiesin, että olin tyhmä, kun yritin kysellä, miksi on vain tämä yksi näkökulma asiaan, voiko asettua muiden asemaan, ennen kuin alkaa ruotimaan? 

Niin taisihan se mennä tunteisiin, sain kuulla miten tekopyhä olen, miten paska ihminen olen ja miten sitä tätä ja blaah, miten täydellistä mun elämä "muka" on ja mitä nyt kaikkea tämmöstä pientä. Hetken itkin, mutta sitten ajattelin, että miksi ihmeessä edes itken, 
jos joku haluaa olla noin ilkeä, että vetää somekommentoinnin ja oman suppean mielipiteen takia miekan esiin ja iskee piston toisensa jälkeen minuun, menemällä henkilökohtaisuuksiin?

Elämä on just niin täydellistä kuin siitä itse tekee. 

Omia valintoja hyvin pitkälti, mutta esimerkiksi lapsettomuus tai sairaudet, ne ei ole omia valintoja kovinkaan usein. Toki terveyttä voi edistää monilla asioilla ja toki ymmärrän niitäkin, jotka ei lapsia halua, mutta lapsettomuudella tarkoitan sitä itseään koko sanan merkityksessä.

Tykkäisin kyllä kirjotella asioista facessakin enemmän, ottaa kantaa moniin juttuihin,

jutella asioista, mutta tuntuu että aina on se yksi, joka vaan haluaa tulla pahoittamaan mielen, jos koitan kirjoittaa mielipiteitä julki.. tää blogi oli siis ihan hyvä juttu. 
Täällä kun ei niitä kommentteja tule, niin saan keskittyä vaan omaan elämääni.

Mie en ymmärrä miksi häätyy päteä ja kiillotella korokettaan joka asiassa..?

Kun aina tulee se yks joka osoittaa sormella, arvostelee ja on parempi joka asiassa, oli kyse sitten hondan maalipinnan vahauksesta tai naapurin fretin persekarvojen ajelemisesta. 😊 👌 että on tää SOMEMAAILMA sillainii vähän perseestä, on niin helppo piiloutua profiilin taakse, kirjoittaa kommentti kuin tietäisi kaikesta kaiken ja olla tietämättä lopulta asioista kuitenkaan yhtään mitään, hyvin vähän tai sitten vain sen itse kokemansa. Mutta miksi olla niin suppea? Miksei voi ajatella muita ihmisiä, muiden näkökulmia ja ajatella mitä tekstiä ne sormet sinne näpyttää? En tiedä. Minusta on itsekästä ajatella niin, että juuri se sinun tapasi toimia tai ajatuksesi on oikea, koska maailmaan mahtuu niin monta mielipidettä, kun on persereikääkin. Kaikkien elämät on hyvin erinlaisia. 

Kaikki me ihmiset ollaan erinlaisia, mutta samanarvoisia. 

Pätemisen vuoksi en juurikaan fb-ryhmissäkään enää kirjoittele, en vaan jaksa sitä kilpailua, kuka on ketäkin parempi, ja naputtamista miten teet tuon ja tuon väärin jne. 

Kun oikeinkin voi tehdä monella tavalla. Ja parasta onkin keskittyä siihen mitä tekee itse oikein, eikä siihen mitä muut tekee.

Itteäki joskus tympäsee, kun oon niin älyttömän avoin, välillä liiankin avoin varmasti ja sitten tulee morkkis ja helposti poistan tekstin mitä kirjoitan esimerkiksi omalle sivulleni.. 🙈 

Niin helppo on ajatella, toisen puolesta, että taasko sillä on joku huonosti, jos kertoo oman mielipiteensä yhdenkin kerran, koska me ihmiset ollaan totuttu siihen että kaikkeen sanotaan vaan että ”ihan hyvin menee” ja paljon muusta ei sitten puhutakkaan.

Ollaan tukena vasta siten, kun jotain kamalaa tapahtuu.... onnellinen ihminen Suomessa? 

Ei tuu menestyy, mut häätyy yrittää! Sanontakin on että suomalainen on valmis maksaa viiskymppiä siitä, ettei naapuri saa satasta. Näin se vaan on. No mut kuitenki..

Hyviä öitä vaan kaikille.